<!-- /* Style Definitions */ p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal {mso-style-parent:""; margin:0cm; margin-bottom:.0001pt; mso-pagination:widow-orphan; font-size:12.0pt; font-family:"Times New Roman"; mso-fareast-font-family:"Times New Roman";} @page Section1 {size:595.3pt 841.9pt; margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm; mso-header-margin:35.4pt; mso-footer-margin:35.4pt; mso-paper-source:0;} div.Section1 {page:Section1;} -->

No niin, luovan tauon jälkeen olis taas kuulumisia tarjolla. Aloitetaan vaikkapa viime torstaista, joka oli luullakseni 5.3. Meillä oli yliopiston järjestämä tutustumisilta, johon osallistui kaikki (tai ainakin suurin osa) yliopiston ulkomaalaisista opiskelijoista. Edustettuina olivat ainakin Suomi, Englanti, Puola, Ecuador ja muutama Afrikan maa. Mukana oli myös venäläisiä opiskelijoita. Alkuun istuttiin isojen pöytien ääressä ja opettajat kävi sanomassa että tutustukaas nyt toisiinne. Joo… Käytiin pöydässä läpi pakollinen nimi-maa-harrastuksia –kierros venäjäksi, ja sit kaikki jatkoi taas omien kavereitten kanssa juttelua omalla kielellä. Näinkö sen piti mennä?

Kohta huoneeseen saapui lauma kansallispukuisia lapsia laulaen ja pari haitaria ja jotain kolistimia soittavaa tätiä. Lapset tanssi ja lauloi meille venäläisiä kansanlauluja. Muutaman laulun jälkeen ne pyysi yleisöstä ensin yhden vapaaehtoisen jahtaamisleikkiin, ja lopulta noin puolet opiskelijoista oli leikkimässä ja laulamassa erilaisia perinteisiä leikkejä. Se oli aika hulvatonta:) Myöhemmin joku kertoi, että lapset on orpokodista (kai se sanottiin siellä tilaisuudessakin mutta mä vaan en ymmärtänyt). Kerättiin niille myöhemmin asuntolassa ”kolehti”.

Laulujen ja leikkien jälkeen jokaisen maan opiskelijat piti pienen esittelyn itsestään, yliopistostaan ja maastaan. Tosin me suomalaiset taidettiin olla ainoot, jotka oli tilanteen tasalla; oltiin etukäteen suunniteltu meidän esitys. Britit ja puolalaiset piti jotain tietovisan tyyppistä ja muut tuntui pölähtävän esille ihan kylmiltään. Mutta me poijjaat pidettiin ensin tulkkausesitys niin, että J selitti suomeksi jotain käsittämätöntä tarinaa, missä vilahteli ulkomaalaisille tunnistettavia sanoja kuten Lenin, sontikka, oh my God, Ville Haapasalo jne. Samaan aikaan tulkki kertoi yleisölle Tampereen, Joensuun ja Kouvolan yliopistoista. Faktaosion jälkeen laulettiin kaikki kuorossa Sinisiä, punasia ruusunkukkia samalla kun kaksi sankaria tanssi ”kansantanssia”; tyttö pojan ja poika tytön vaatteissa. Ainakin meillä oli hauskaa, ja kyllä yleisöstäkin jotain naurunpyrskähdyksiä kuului.

Esittelyitten jälkeen opettajat kehotti taas tutustumaan vähän aikaa, vaihtamaan puhelinnumeroita sun muuta. Lähdettiin A:n kanssa hakemaan sen kenkää suutarilta (jonka se sai lopulta vasta parin päivän päästä kun suutari oli hukannut sen). Matkalla käveltiin käsikynkkää, ja joku ”varttuneempi herrasmies” huuteli perään että onpa nättiä tyttöjä. Mitä semmoisille kuuluu vastata?

Suutarilla on asiakkaalle vajaa neliömetrin verran tilaa seistä, joten odottelin ulkona kun A koitti saada kenkäänsä. Joku vanhempi rouva tuli kysymään parturia, enkä tajunnut yhtään, mitä se tarkoitti. Vieressä joku venäläistyttönen hihitteli, joten sanoin sille että älä naura, kun auta. Se neuvoi mummelille parturin, ja jäätiin juttelemaan kaikenlaista. Hassua. Sillainko vaan ihmisiin täällä tutustutaan? Vaihdettiin puhelinnumerotkin, mutta en oo vielä keksinyt mitään järkevää missä sen kanssa vois nähdä. Enkä tiedä uskallanko. Jos mä en osaakaan puhua sille mitään. Saa nähdä.

Illalla iski vakava hatutus yleisesti kaikkea kohtaan. Tunnin istuskelu viidennen kerroksen rappusilla tikkaria syöden auttoi.

 

Perjantaina tehtiin ekskursio läheiseen kauppakeskukseen. Siellä oli ihania punaisia kattiloita<3 Mahtuiskohan matkalaukkuun jos tois yhden Suomeen…? Mielenkiintoista oli myös, että hiustenkuivaajat ja pyssyt oli hyllyllä sulassa sovussa vierekkäin. Aseet kummallekin sukupuolelle…

Paluumatkalla käytiin syömässä ravintolassa nimeltä Skovorodka eli Paistinpannu. Kana-luumu-saslikkia ja lohkoperunoita, nam. Saa täältä näköjään ihan hyvääkin ruokaa. Maha täynnä oli hyvä mennä ostamaan perhoskorvikset (jotka on ihan rihkamaa ja painavat ja menee rikki kun vähän vääntää, mutta on ah, niin kauniit!). Käytiin pyörähtämässä myös paikallisessa H&M:ssä eli Terra Novassa, jossa myyjä-setä tuli pyytämään että voitteko kirjoittaa naistenpäivä omalla kielellänne. Ehkä se pääsi kirjoittaan sen tyttöystävälleen naistenpäiväkorttiin ja brassaileen että kato, minäpä osaan viroa, vai mitähän kieltä se oikein olikaan…

Käytiin N:n kanssa toisella jumppatunnilla, jossa oli meidän lisäksi yksi venäläinen nainen. Saadaanpa kehua, että käytiin siellä Venäjällä kuntoilemassa ihan personal trainerin kanssa. Oli aikas rääkkiä. Ostettiin 8 kerran kortit, jotka on voimassa kuun loppuun asti. Eli siis pakko käydä rääkkäämässä itteensä. Mikä on toisaalta erittäin hyvä, koska täällä ei saa minkäänlaista hyötyliikuntaa. Tai no, onhan sadan metrin kauppamatka ja seuraavaan kerrokseen nouseminen tunnille liikuntaa. Onhan? Onhan?!

Illalla katsottiin tyttöjen kanssa P.S. I Love You, venäjäksi. Ah! Leffan lopussa joku kysyi, että itkikö kukaan muu, ja kaikki tunnusti että oli koittanut itkeä niin hiljaa ettei muut huomaa. Ennen leffaa meidän urhein ritari viritti leffan äänet kuulumaan telkkarin kautta, koska tietokoneen kaiuttimista kuului niin hiljaa. Mitä me tehtäis ilman nuita MacGyvereitä?

Illalla päädyin vielä neloskerrokseen korttirinkiin. Pitää vähän piristää tovereita antamalla niitten voittaa.

 

Lauantaina oli tarkoitus lähteä aamusta torille, mutta suunnitelmaan tuli nopea muutos, kun V pölähti aamupalapöytään pyytämään mukaan luistelemaan. Talsittiin urheilukeskukselle (vai mikälie, lumen peitossa oleva urheilukenttä siellä ainakin oli, ja jotkut potki palloa häkissä tekonurmella) ja vuokrattiin luistimet. Kentän keskellä oli valtava tekokuusi ja kaiuttimista soi musiikki. Luisteltiin kilpaa ja leikittiin littaa, ja mukaan tuli vähäksi aikaa myös suloinen venäläinen pikkupoika. En kaatunut kun pari kertaa, ja luistelin vaan kerran toista päiten.

Tunnin luistelun jälkeen lähdettiin kiertotietä pitkin kohti toria. Matkalla oli kaikkia ihania vanhoja taloja. Torilla oli tavaraa kun pipoo, väkeä aika vähän. Reippailun jälkeen ei jaksettu jäädä ostamaan mitään, joten kuljettiin vaan läpi. Oli aika kamalaa nähdä eläimiä myynnissä: kanat oli pikku häkeissä ja rottia, kaneja, hamstereita ja muita nakertajia oli sullottuina laatikoihin, joissa ne joutui oleen ihan läjässä. Sisäinen kettutyttöni aikoi jo nousta vapauttamaan poloiset eläimet, mutta sain hillittyä sen. Ensi kerralla sitten.

Kotona syötiin perunamuusia ja kalaa. Nammm! Ihanan suomalaista.

 

Illalla juhlistettiin joensuulaisen E: synttäreitä. Käytiin laulamassa suomeksi myös yhdelle brittitytölle, jolla oli synttärit. Pelattiin kuntosalilla musavisaa ja hengailtiin vaan. Jossain vaiheessa lauma naapurin brittejä liittyi seuraan. Lähdettiin niitten kanssa paikalliselle klubille tanssimaan. Kukaan noin 30 hengen laumasta ei oikeastaan tiennyt missä ko. klubi sijaitsee, mutta kyselemällä se löytyi melko läheltä. Klubille oli naisten sisäänpääsymaksu 200 ruplaa, miesten 300. Hah! Ja naiset sai vielä pikkuiset ruusut. Muuten oli aika tungos. Yhden meidän miesopiskelijan lähetti järkkärit kotiin, kun se meinas ensin mennä vahingossa naisten vessaan ja sit koitti avata miesten vessan ovee väärään suuntaan. Tuumasivat ilmeisesti että tää on tainnut jo tänään juhlia tarpeeksi. Melko tarkkaan täällä sitten vissiin katsotaan asiakkaitten perään.

 

Mummu, lakkaa lukemasta tässä kohtaa, hyppää tämän kappaleen yli! Tulin takaisin yhden suomalaisen ja kahden brittitytön kanssa, ja matkalla joku auto seuras meitä ties kuinka pitkän matkaa. Se oli pelottavaa… Mutta sitten tultiin kävelykadulle niin se ei voinut enää seurata, joten päästiin kunnialla kotiin.

 

Asuntolalla jäätiin J:n kanssa istuskelemaan portaikkoon keskustelemaan henkeviä. Sille oli joku Afrikkalainen opiskelija antanut klubilla ruusun, ja se oli vähän hämmentynyt, varsinkin kun se ei ollut ymmärtänyt mitään, mitä se mies puhui. Siitä portaikosta eksyttiin sitten taas pelaamaan korttia. Tosin ensin taistelin noin puoli tuntia, että sain piilolinssit pois silmistä. Niitä koitti jo V:kin sorkkia pois, mutta toisen silmään koskeminen tuntui siitä niin ällöltä ettei se pystynyt. Mutta saatiin ne lopulta pois ja mä päätin etten enää ikinä käytä niitä! (Ikinä on tosin melko lyhyt aika, koska menin tuikkaamaan ne silmiin heti taas seuraavana iltana, ja tällä kertaa meni tunti, että sain ne pois päästä. Jospa tästä jotain olis oppinut...)

 

Sitten koitti sunnuntai, eli naistenpäivä! Se on täällä oikein mukava päivä. Aamupäivällä tuli J ja S tulppaanikimpun kanssa. Muitten huoneitten tytöt sai vaan kukan per huone; mä sain ihan oman ja valita eka<3 (No asiaan ehkä vaikutti se, että J on saanut katsoo meidän telkkarista urheilua…)  Ja V toi tytöille jätskiä! Ja kaupungillakin kun käveli, niin monet vastaantulevat miehet toivotti hyvää naistenpäivää. Voisin muuttaa Venäjälle aina naistenpäiväksi:)

Maanantai oli vapaapäivä, naistenpäivän kunniaksi. Meni valuessa ja notkuessa. Illalla kävin meidän naapurikahvilassa V:n kanssa. Se oli sisältä oikein mukava, vaikka sen edessä onkin puissa vilkkuvaloja. Paljon. Ja opin taas tärkeän asian. Nimittäin sen, mistä asuntoon saa sähköt takaisin sen jälkeen, kun ne on sammuneet kun hellan levyn kääntää pois päältä. Eikä ollut ensimmäinen kerta.

 

Ja sitten tänäinen päivä. Opiskeltiin ahkerasti. Joku opettaja oli poissa, niin tunteja siirreltiin, joten meillä oli kymmenestä kahteen kääntämistä suomesta venäjään (tauko toki välissä). Huh huh. Kävin J:n kanssa taidekaupassa ostamassa vesivärit, siveltimiä ja paperia, ja olin hankala kielitaidoton asiakas, joka ei oikein osannut päättää. Hih. Ehkä haen seuraavat paperit toisesta kaupasta. Unohdettiin ottaa kanootti mukaan matkalle, joten saatiin sitten loikkia kaduilla kuivalta (tai oikeastaan vähän vähemmän märältä) penkalta toiselle.

Olin reipas ja tein huomisen läksyt (ainakin toivon ettei mistään kansion välistä löydy enää uusia tehtäviä) ja nyt istun kuntosalilla dataamassa. Oliskohan liian myöhä kokeilla uusia hienoja vesivärejä?

 

-----

 

Kuvia tulee sitten kun jaksan niitä siirrellä. Ugh.