Hyvää maslenitsaa, eli laskiaista! Täällä se on aikas paljon isompi juhla kun Suomessa. Koko kaupunki oli liikkeellä juhlatunnelmissa. Puistossa oli kovasti vapputoria muistuttava tilaisuus, ja lähikadut oli suljettu autoilta. Oli ratsastusta usean hevosen voimin, karusellia ja myyntikojua, tolppaankiipeilyä ja tanssiesityksiä. Kuvia tulee, kunhan kone suostuu siirtämään niitä nopeemmin kun 5 minuuttia per kuva.

Aamulla lähdettiin toveri E:n kanssa kymmenen aikaan etsimään paikallista protestanttista seurakuntaa. Ohjeina oli trollikka numero 2 tai 4, pääteasema Rossija. Kysyttiin alakerran tätiltä trollikkapysäkin sijaintia, ja arveltiin tajuavamme ohjeet. Selvisi myös että Rossija viittaa päätepysäkillä sijaitsevan elokuvateatterin nimeen. Kohti pysäkkiä siis! Ensimmäinen pysäkki todettiin hetken seisoskelun jälkeen vääräksi, koska yhtään trollikkaa ei mennyt ohi, eikä siinä kohdalla tarkemmin katsoen ollut edes ajolankoja. Siispä toiselle pysäkille parin korttelin päähän. Hetken odottelun jälkeen oikean numeroinen trolli ajoi kohdalle, mutta kyltti ikkunassa väitti määränpäänä olevan väärä suunta. Joten toiselle puolen katua uudelle pysäkille. Jossa hetken kuluttua kysyttiin parilta tädiltä ohjetta; edellinen pysäkki olisi ollut oikea -> takaisin toiselle puolelle tietä. Kyllä, päästiin lopulta trollikan kyytiin. Sitten ajettiin ja ajettiin ja ajettiin ja ajettiin ja alettiin jo miettiä että ajettiinkohan me jo ohi. Lopulta kuitenkin saavuttiin päätepysäkille noin klo 10:58, eli ruhtinaalliset 2 minuuttia ennen kokouksen alkua.

Paikalla oli noin puoli elokuvateatterin salillista väkeä; selvisi nimittäin, että kyseinen seurakunta toimii elokuvateatteri Rossijan tiloissa. Sitä en tiedä toimiiko itse teatteri enää. Kokous oli elokuvasalissa. Tyylistä päätellen kyseessä on helluntaiseurakunta, tai joku muu vapaa suunta. Alkuun laulettiin ylistyslauluja, tietysti venäjäksi. Niiden sävelet oli onneksi niin yksinkertaisia, että pystyi keskittymään laulunsanojen tavaamiseen. Oli pari todistuspuheenvuoroa ja sitten noin tunnin saarna, jonka aiheena oli se, että jokainen kristitty on lähetystyöntekijä siellä missä sitten onkin. Koin onnistumisen elämyksiä, kun tajusin ymmärtäväni suurimman osan. Ehtoollisen alussa pari avustajaa toi viinipikarit ja leivät tarjottimilla penkkirivien päätyihin, joihin jokainen meni hakemaan omansa. Kun jokaisella oli pikari ja leipäpala kädessä, pastori siunasi ne, ja ne nautittiin omilla paikoilla.

Jumalanpalveluksen jälkeen jäätiin juomaan teetä. Samaan pöytään tuli pari tosi herttaista babuškaa, joista toinen oli huonokuuloinen, ja jolle toinen selitti korvaan mitä sanottiin. Kun huonokuuloinen kuuli, että opiskellaan kääntäjiksi, se otti E:tä olkapäästä ja alkoi siunata, ja toinen mummo alkoi siunata mua. "Kolme kieltä tytöt: suomi, venäjä ja Jumalan kieli." Ihania babuškoja! Kun mummot oli lähteny, tuli pastori jutteleen meille. Siinä vaiheessa tuli taas kielipuoli olo. Mutta kokouksen jälkeen oli hyvä mieli pitkän aikaa. Lauantaisin on nuortenillat, ajateltiin mennä niihinkin. Siellä varmaan tutustuukin paremmin ihmisiin.

Matkattiin trollikalla takaisin keskustaan, ja käytiin pyörimässä siellä maslenitsa-torilla. Ensimmäisiksi haettiin jotain syömistä, ja eteen osui koju, josta ostin arvalla sitä mitä toveri E:kin. Tulos: kaalipiirakka. Mutta se oli yllättävän hyvää. Oltais haluttu vielä blinejäkin, mutta ensin ei löydetty ja sitten ei jaksettu jonottaa, joten lähdettiin Tšainaja loškaan, eli paikalliseen blinipikaruokalaan. Siellä oli kuitenkin karmee ruuhka, joten mentiin lähikaupan kautta asuntolalle paistamaan itse omat blinit. Ja hyviä tuli! Paistaessa seurattiin, kun miliisi pysäytti jonkun autoilijan ikkunan alle. Teki mieli heiluttaa toiselle miliisille, joka tylsistyneen näköisenä pisti tupakaksi ja välillä mulkoili meitä, mutta en uskaltanut. Olisi pian babuška soittanut kohta ovipuhelimella, että tulkaas tytöt alakertaan, täällä olis miliisi odottamassa. Joten tyydyttiin vaan hihittelemään keskenämme.

---

Muitakin kuvia ilmestyy sitten, kun kone on vähemmän hitaalla tuulella, muun muassa meidän museoreissulta (jälkeenpäin kuulin, että olisi kuulemma pitänyt erikseen maksaa, jos halusi kuvata...)