День Защистника Отечества eli isänmaanpuolustajien päivä. Miesten päivä, toisin sanoen. Sen kunniaksi ei ole opiskelua, eli ei valittamista. Ensi kuussa on sitten naisten päivä. Se osuu sunnuntaille, joten luonnollisesti seuraava maanantai on vapaapäivä.

Ollaan saatu keittiöön uusi sisustuselementti: kakkoskerroksen ukkojen huoneen telkku ei näytä urheilukanavaa, joten toveri J on majoittunut meidän TV:n eteen. Pysytään tilanteen tasalla vaikkei oltais samassa huoneessakaan.

Illalla käytiin elokuvissa katsomassa Шопoголик eli miten se nyt sitten Suomessa onkaan käännetty, Himoshoppailija? Oli ihan hyväntuulinen hömppä ja siitä tajusikin jotain. Oli dubattu hyvin. Teatteri muistutti teatteria. Siis ihan oikeeta teatteria, siellä oli pylväitä ja kristallikruunuja ja kultaiset rönsyverhot. Liput katottiin heti ovella ja sitten vietiin takit narikkaan.

Elokuvateatteri Звезда eli Tähti

Opin tänään tärkeän asian. Nimittäin sen, että kun lavuaarista laskee tiskivedet, niin viemärin päälle pitää laittaa semmoinen muoviritilä. Muuten vedet valuu lattialle. Ja taas vihasin koko maata. Toivottavasti Suomeen jääneet translatoriset toimijat tai muutkaan ei loukkaannu, mutta mulla ei kyllä juurikaan ole lämpimiä tunteita tätä maata kohtaan. Ehkä mä sitten vaan oon niin hemmoteltu ja pumpulissa kasvanut, etten pärjää täällä.

Käytiin tässä joku päivä kirjakaupassa. Muut osti alkukielistä Tšehovia ja Dostojevskia; mä ostin alkukielisen Bridget Jones’s Diaryn. Hee hee. Mutta oon kyllä alkanut vakavasti harkita pääaineen vaihtoa. Tän kevään pääsykokeet multa nyt menee ohi, mutta voisin kesän panostaa englannin kieleen ja hakea syksyllä sekä enkun kääntämisen että filologian sivuaineisiin ja sieltä sitten jotenkin luikerrella pääaineilijaksi. Voisin myös pitää välivuoden ja lähtee johonkin Englantiin au pairiksi tai jotain muuta yhtä fiksua. Tosin tän jälkeen mä en kyllä ehkä halua taas lähtee pitkäksi aikaa johonkin vieraaseen maahan. Ja sitten kun tietäis, että onko tämä hatutus venäjää kohtaan ihan pysyvä olotila vai meneekö se joskus ohi…