Kolmen päivän opiskeluviikot on ihan mukavia, ja ovat nopeesti ohi. Jaa miksi vain kolmen päivän? Maanantai oli vapaata, ja perjantaina oli vaan ekskursio niin sitä ei lasketa.

Ekskursio tehtiin Volgan toiselle rannalle reippaillen teemuseoon. Se oli nätissä vanhassa talossa, jonka oviaukot oli tehty noin 150-senttisille hoikille ihmisille. Näyttelyaineistoakaan ei ollut kun kolmen huoneen verran. Opas kovasti kertoili juttua erilaisista samovaareista ja teenjuonnista, mutta aika iso osa meni taas kerran ohi korvien. Mielenkiintoisin osuus oli, kun lyhykäisen kierroksen lopuksi päästiin itse osaksi vanhanmallista teeseremoniaa, jossa opas kaatoi samovaarista teetä pöydän päässä, ja me kierrätettiin kuppeja järjestyksessä ihmiseltä toiselle myötäpäivään kunnes kaikilla oli omansa edessään. Pikkurinkeli piti murskata yhdellä kädellä ja kastaa paloja teehen, sokerikorppua piti kastaa muuten vaan.

Ekskursion jälkeen käytiin ostaan elokuvaliput sunnuntaille. Käytiin myös ostoksilla yhdessä lähikulman tavarataloista (jossa on miljoona vaatekauppaa, pari kosmetiikkaliikettä ja viidennessä kerroksessa ovikauppa). Mukaan tarttui mekko, raitapaita, jossa intiaani polttaa tupakkaa/pilveä, johon ajattelin maalata rastin päälle kunhan Suomessa saan kangasvärit käsiini, sekä huivi.

J latasi mun koneelle jonkun videonkatsomisohjelman, jolla tällä kameralla otetut videopätkät saa näkymään, ja sieltä löytyi Siinaa ja Luukasta. Vielä saapui äitiltä kirje kotipuolesta, niin kotoikävää ei voinut välttää. Lomaan enää kutakuinkin 25 päivää.

Lauantaina piti käydä ulkona syömässä ja mennä sen jälkeen torille, mutta ensimmäinen ravintola oli täysi. Lähdettiin etsimään toista. Ehkä puolen tunnin päästä törmättiin melko syrjäiseen pikku ravintolaan nimeltä (omaperäisesti) Русская кухня eli venäläinen keittiö. Paikka oli erittäin siisti ja siellä oli ihana pikku mummo narikassa. Kaikki löysi jotain tilattavaa, mutta ruokia odoteltiin sitten melkein tunnin verran, vaikkei paikalla ollut meidän seitsemän lisäksi kuin yksi pappa. Hilpeyttä herätti ruokalistan takasivu, jossa ilmoitettiin paljonko rikkoutuneesta irtaimistosta, kuten lautasista ja tuoleista, joutuu maksamaan. Ruokailu kesti niin kauan, ettei jaksettu enää lähteä torille, vaan liukasteltiin kotiin.

Kuudeksi lähdettiin nukketeatteriin (joka löytyi tovin harhailun jälkeen, ja johon kysyttiin tietä ihan sen edessä. Odotettiin vähän pienempää rakennusta). Siellä oli ihan oikeen teatterin meininki, rakennus oli tosi iso (ei meinattu löytää sisäänkäyntiä) ja siisti ja ylellinen. Siellä oli kattokruunut ja samettiverhot ja kaikki. Ja itse show'lla ei ollut mitään yhteistä suomalaisen nukketeatterin kanssa, joka on enemmänkin lapsille suunnattua. Tämä oli ihan kunnon aikuisille tarkoitettu revyy.

http://www.teatrkukoltver.ru/ löytyypi teatterin kotisivut. Suurin osa mun lukijakunnasta ei varmana ymmärrä sieltä mitään, mutta vasemmalta kun valitsee neljännen kohdan, niin pitäisi löytyä kuvia. Juuri siitä näytelmästä ei näkynyt olevan missä me käytiin, mutta näkee niistä vähän tyyliä ja tasoa. Ja sitten liukasteltiin kotiin.

Tänään käytiin elokuvissa. Elokuva oli Любовь в большом городе eli rakkautta isossa kaupungissa. Se oli ihan jees, aivojentyhjennyshömppää. Ville Haapasalo näytteli siinä suomalaista junttia nimeltä Sauna (älkää kysykö miksi sen nimi oli Sauna. Perinteinen suomalainen miehennimi, kenties...)

Viime yönä tänne saapui lauma filologeja eli venäjän kielen ja kulttuurin opiskelijoita. Onneksi me tultiin ensin ja saatiin parhaat paikat, koska tilanpuutteen takia osa filologeista joutuu venäläisten asuntoloihin (toinen on sentään tien toisella puolella, mutta toinen on jossain ratikkamatkan päässä). Sanapari venäläinen+asuntola ehkä selittää itse itsensä. Huomisesta alkaen opiskelu alkaa sitten klo 9.00 aamulla ja oppituntien välinen tauko lyhenee. Mutta päästäänpä aikaisemmin vapaalle.