Lauantaina juhlittiin toveri L:n 22-vuotissynttäreitä. Juhlapaikkana oli asuntolan ”kuntosali”, tai sellaiseksi sen oletimme. Kyseessä oli siis noin 2x4 metrin koppi, jossa oli antiikkinen juoksumatto, kaappi ja tuoleja. Hyvin sinne mahtui parikymmentä ihmistä. В тесноте, да не в обиде. Loppuillasta laulettiin kännykän tahdissa ”karaokee”.

Sunnuntaina nukuin pitkään ja sitten lähdin toveri N:n kanssa KFC:hen eli paikalliseen pikaruokalaan.
Viereisessä pöydässä istui kaksi lyhyttä, tummaa komeaa miestä, jotka
kysyi  meiltä jotain, mitä ei ymmärretty.
Myöhemmin samat ivanit tuli kadulla vastaan ja huusi Ai lav juu, beibi! Ah,
herkkää. Ne oli varmaan just sellaisia liian ystävällisiä miehiä, joita lehtori
Perepiolkina käski varoa. Ja Mummu kans:)

Nyt on ollut pakkasta, joten lumisohjo on jäätynyt ja pystyssä pysyminen on entistä haastavampaa. Ei voi kun ihailla
paikallisia, jotka kävelee elegantin tyylikkäästi kymmenen sentin koroillaan
samalla kun itse koittaa epätoivoisesti tasapainoilla omilla parisenttisillä.
Mutta aurinko paistaa:)

Illalla pidettiin raamis A:n ja E:n kanssa. Luettiin me yksi luku Raamattua, loput kolmesta tunnista menikin sitten
henkevien keskusteluun: kaikkea spiritismin ja parisuhteen väliltä. Mutta
mukavaa, kun löytää muitakin uskiksia. Päätettiin etsiä ensi lauantaina
seurakunta, johon edellisvuotiset tverinkävijät antoi koordinaatit. Tapaisi
siinä samalla venäläisiäkin, tähän mennessä eksoottisimmat tuttavat kun on
olleet joensuulaisia.

Muutamia translatorisia toimijoita oli päivällä lähtenyt joku auto seuraamaan, ja illalla oli tovereita L ja N
seurannut joku auto, josta oli huudeltu ilmeisesti kyytiin. Pelottavaa. Aion
entistä päättäväisemmin pysyä sisällä pimeällä, tai vähintään pari toveria
pitää olla mukana.