Maanantaina juhlittiin L:n ja I:n kihlautumista. Itse kosinta oli siis tapahtunut jo kuukautta aikaisemmin, ja oltiin pidetty Suomessa jo yhdet kihlajaiset, mutta sinne ei morsian päässyt paikalle, joten täällä oli sitten uusinta. Oli vähällä, ettei tällä kertaa ollut sulhasta paikalla, koska lähdettiin L:n ja S:n kanssa kirjakauppaan, ja saatiin loistava idea kävellä takaisin. L ja S osti taas jotain Dostojevskia, mitä nyt ostivatkaan, ja mä ostin Geofrey Chaucerin Canterbury Talesin sekä P.S. I Love You -dvd:n.  Eli hömppää:D

Kihlajaissuklaata.

Tänään oli mielenkiintoinen puhetunti: opettaja keräsi laatikkoon ensin jokaiselta yhden esineen, ja nosti sitten yhden niistä vuorollaan jokaisen opiskelijan kohdalla, jolloin piti vähintään viittä liikeverbiä käyttäen määrätä tehtävä kyseisen esineen omistajalle. Siellä sitten juostiin käytävää päästä päähän, soitettiin pianoa ja kiipeiltiin tuoleille sun muuta mukavaa.

Viiden aikaan käytiin S:n ja N:n kanssa LEG-trainigissä, eli jossain jalkajumpassa tuolla nurkan takana olevalla kuntosalilla. Kyllä siinä jalkojakin jumpattiin, mutta niin jumpattiin kyllä kaikkia muitakin ruumiinosia. Huomenna varmaan tietää liikkuneensa... Siellä oli tosi ystävällistä väkeä, varsinkin eräs jumppaaja, joka esitteli itsensä meidän kansainvälisen osaston rehtorin rouvaksi. Ohjaaja huomasi heti että ollaan suomalaisia, ja esitteli suomenkielen taitoaan: "Päivää. Mitä kuuluu?" Sinne voisi mennä toistekin.

Ja TURUN kela lähetti kirjeen TÄNNE! Oli hieman epäilyttävää avata sitä... Käskivät selvittää että mitäs siellä ulkomailla oikein tehdään ja meinataanko sitä enää tulla takaisin. Tarvii huomenna pistää lappu postiin ja toivoa, että se kulkee ajoissa perille. Tai ylipäätään pääsee perille. Äiti tosin kävi kysymässä kelasta, niin sanoivat että sähköpostilla voi pistää viestiä että selvitys saattaa myöhästyä. Ensi kerralla siis tajuan ilmoitella kelallekin asioita ajoissa. Jos tajuan.